Hiljaiseloa...

On tässä ollut melkein kaksi kuukautta taas hiljaiseloa. Olen kyllä kirjoittanut pitkän pitkää blogitekstiä, joka kertoo koko puolentoista kuukauden tarinan, mutten sitä ole vielä tänne asti (eli valmiiksi) saanut. Kuvien kera sen vielä saatte, mutta toistaiseksi pitää vain odottaa.

Paljon on tapahtunut; minusta on tullut äiti (neiti tänään 1kk, 1vko & 1pv), on iloittu, itketty, sappirakkoni on viety, ollaan vaunuiltu ja mökkeilty ja vietetty isän lomaa.

Toistaiseksi kuitenkin aurinko hymyilee ja kaikki kokema voidaan ajatella vahvistavana; elämä etenee, maailma kulkee painollaan ja kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa. Olen oppinut, että jotkin asiat vain tapahtuvat, eikä niitä kannata murehtia, ei sillä murehdin edelleen ihan yhtä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ennen, nyt kun universumissa vaikuttaa oma pikku ihminen, mutta jotta täysjärkisyys säilyisi, pitää osata ottaa välillä rennosti.

Nyt kuitenkin sukellan unimaailmaan, sillä seuraava herätys on n. 4 tunnin kuluttua, kun prinsessa herää huutamaan ruokaa. Tässä kuva kutkuttelemaan kuvaputkianne, yritän saada tuon piiiiitkän postauksen vielä tässä kuussa tänne ;)

Neiti tätinsä hellehatun suojissa. :) 

- F