Hyvää yötä ja huomenta!

Ah voi ja herranjestas. Tänään on ollut hyvä päivä.

Tukkaprojekti jatkuu viikon kirjoittaistauosta huolimatta; olin lomalla, anna anteeksi! Viikon pimento satunnaista facebook päivitystä lukuunottamatta on tehnyt tehtävänsä, tuntuu paremmalta; vaikka juuri nyt tuntuu siltä että on ajettu rekalla päältä! Syy tähän ei löydy lähestyvistä työpäivistä, tai siitä tiedosta, että lomat on nyt lomittu (pomon sanoja, ei minun). Se ei myöskään löydy herkullisesta illallisesta Viikinkiravintola Haraldissa. Ei. Syynä rekkakolariin on n. 10km Tampere Seikkailu, jolle lähdimme huviksemme!

Tampere Seikkailu

Kiviä

Miksi Tampere Seikkailu? Ehkä siksi, että puolet seikkailusta, itseasiassa vain tuo vasemmanpuoleinen "ympyrä" oli hiukan tuntematonta aluetta minulle. Lähdimme siis kotoa kohti Haraldin herkkupöytiä. Olin ostanut pääruoan jo aikaisemmin lahjakorttina, mutta silti laskuksi kolmen ruokalajin jälkeen muodostui melkein 50€. Hyvä ruoka - parempi mieli. Illalliskumppaninani ruokaili äiti, joka nautti kunnolla miestä väkevämpää (no ei oikeasti niin kunnolla!) ja päättikin ruokailun jälkeen, että hei; mennään sinne puistoon missä käytiin joskus kera tätien! Okei, lähdettiinpä sitten pyöräilemään Näsinlinnankatua etiäpäin ja päädyttiin järven rantaan.

Mikäs siinä sitten, kaunista maisemaa ja kiviä. Mietittiin kovasti, mikä järvi on mikä ja istuskeltiin penkillä. Kuunneltiin Tullintorilta kantautuvaa festarimeteliä. Siellä se pikkuveli hyppii ja pomppii. Lokinpoikanen ja pulu yrittivär kovasti saada murusia, mutta laukusta ei löytynyt kuin pari seteliä, sateenvarjo ja aurinkolasit. Sitten äiti ehdottaa, että hei; mennäänkö tuonne toiseen suuntaan. Niimpä lähdettiin kohti Pyynikin hiekkarantoja ja luonnonsuojelualuetta; pyörillä luonnollisesti.

Siitä sitten pyöräilimme lähellä järven pengertä. Vitsailimme, jos äiti "juovuspäissään" pyöräilisi suoraan järveen. No, eipä pyöräillyt, mutta pikkuhiljaa soratie muuttui metsäpoluksi, joka oli täynnä kiviä ja puunjuuria. Suuret puut valuivat alas rinteitä ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman satumainen. Mutta mitä odotti metsäpolun päässä? That's right folk's: portaat! Noh, kaksi polkupyörää ja kaksi naista, portaat selvitettiin helposti ja hymyillen. Pikkuhiljaa reittiä eteenpäin kulkiessamme, löysimme Pyynikin pyörivän kesäteatterin ja uimarannan. Vesi oli lämmintä ja harmitti, ettei ollut uimapukua mukana. Pienen rantakahlauksen jälkeen valmistauduimme jatkamaan matkaa.

Olin jopa yllättynyt miten kauniita näkymiä ja patsaita Tampereelta löytyy. Mutta eteentulevat portaat olivat jopa huvittavia. Ylihullu kiipeilijä äitikin sanoi yhdessä vaiheessa, että joko luovutetaan! Ja tämä oli jo paljon enne tulevaa Ultimate-koetusta. Nimittäin löydettyämme tielle, löysimme itsemme pian metsässä, tuijottamassa Pyynikin Portaita silmästä silmään; edelleen kahden pyödän kanssa. Tuli sellainen tunne, että henki loppuu varmasti, tulee kuolema ja lihakset pettävät. Kolme porrasväliä kerrallaan, yks kaks kolme, kylmä hiki valuen pitkin niskaa. Huipulla kuitenkin tuulee, voin sanoa kokemuksesta, sillä 19:57 ostimme kioskista Laitilan Lemonat ja minä söin kesän ensimmäisen ja viimeisen jäätelötöttörön.

Pyynikin hiekkaranta.

Vaikka kaikki tuntui hetken aikaa putoavan, energiataso oli niin alhaalla että huimasi ja pelkäsin että kierisin pallona alas portaita takaisin Pyynikkiin, ei niin kuitenkaan käynyt. Kauniita maisemia, kaukaista festarijumputusta ja Wanhan Ajan Suklaata nauttiessani tuli sellainen rauhallinen, onnellinen olo. Oli vain se hetki ja tulevaisuus ja menneisyys eivät olleet yhtä merkityksellisiä kuin yleensä. Ajo alas harjulta, kestää erittäin vähän aikaa. Ylös kiipeämisessä kesti tunti ja ylikin, alas tultiin vauhdilla, alle viidessätoista minuutissa. Ehkä se onkin hyvä opetus muistaa; ylämäki kestää kauemmin, mutta aina sen jälkeen tulee alamäki! Kumpi on parempi? Sen päättää kukin keskenään.

 

 

Hyppäisitkö sinä?

Entä sitten tukkaprojekti? Mitä siihen aiheeseen kuuluu? Mielessäni pyörii monta asiaa, mistä haluaisin kirjoittaa. Koko viime viikko on ollut täynnä pieniä hetkiä, jotka ovat jakamisen arvoisia. Hiukset ovat vielä päässä. "Öljyily" vaihe on alkanut, mutta silti jokainen kutri tuntuu helpommalta ja kevyemmältä. Kaksi viikkoa ruokasoodaa ja etikkaa takana, neljä edessä. Maanantaina kutsuu taas työ ja elämä, kesäuni on ohi ja maailma kutsuu. Kahden viikon päästä alkaa saunavuorot ja autokoulu. Oi Oi Oi! Oodi ahdistukselle? - ei.


See Ya Next Time Kiddies!

Again and over the moon!

Jaahas, päivä viisi ja hiukset vielä päässä!

Saksaan - tuleva mökkimaisemani ;)

Olen jo sooda/etikkapesun tältä päivältä hoitanut ja jälki on edelleen puhdasta ja nättiä. Seuraava kerta on sitten sunnuntai ja sitten (toivottavasti) keskiviikko. Pikkuhiljaa harvennan pesujen väliä ja lopputulokseksi toivon että kaksi kertaa viikossa riittää (tosin en oikeasti usko että näin tulee käymään, en usko ennenkuin näen!). Tänään 20 lähetetyn kortin raja meni rikki ja sain siis lähettää kaksi korttia lisää! Jee! Oheiset kortit lähtivät Saksaan (taas) ja Valkovenäjälle.  Harmittaa, että skanneri ei skannaa kaunista leikkausta ylemmässä kortissa, mutta ei voi mitään.

Valkovenäjälle

Nyt väsyttää aivan mielettömästi, joten tästä merkinnästä tulee lyhyt ja ytimekäs (tai ainakin lyhyt). Letitin hiukset ja aion laittaa niihin tilkkasen öljyä, mitä tuo olisi ollut jojoba öljyä? En muista. Kädet ovat tosi kuivat töiden jäljiltä. Eikä ruokasooda auta asiaa. Siksi pesinkin tänään muovipussi kädessä! Naurettavaa! Työpäivä oli tänään erikoisen uuvuttava. Onneksi huomenna on perjantai!

Noh mutta, nyt ruokapöydän kautta kohti untenmaita!

Seuraavaan kertaan!

Välietappi #1

Päivä #3

Suomalaista huumoria Saksaan

Hyvää päivää kirvesvartta. Päivä kolme valkeni ja hiukset olivat edelleen puhtaan tuntuiset, helposti käsiteltävät ja vielä ihan hyvän näköisetkin. Tänään on ollut ihan mukava päivä. Töissä tein vaihteeksi jotain mitä en ollut ennen tehnyt ja niimpä ilta kului joutuisasti. Enää kolme päivää tätä viikkoa jäljellä; ihanaa, vaikka en vieläkään tiedä saanko pari päivää lomaa vai en. Lähetin viereisen kortin tänään Saksaan Maisa & Kaarina postimerkillä ja odotan nyt innolla että yksi kortti saapuu määränpäähän. Se tulee olemaan kahdeskymmenes lähettämäni kortti ja niin ollen saan lähettää kuusi korttia viiden sijasta. Jos et ymmärrä mistä puhun, menepä katsomaan www.postcrossing.com. Olen aivan hullaantunut tähän projektiin. Ensin olin hieman varuillani, sillä jotenkin tuntui, että vieraalta saatu kortti ei ole yhtä tärkeä tai hieno, kuin sellainen jonka saat tutulta, joka joko asuu tai vierailee toisessa maassa. Olen nyt saanut kortteja 11 eri maasta ja kun vain ehdin, päätyy suurin osa niistä seinälle kavereilta saamieni korttien viereen; kortti on kortti, on ehkä vielä jotenkin hienompaa, että ihminen joka ei minua tunne, käyttää aikaansa lähettääkseen minulle tervehdyksen omasta maastaan. Jos kiinnostus herää omaa profiiliani kohtaan http://www.postcrossing.com/user/Feralia. Suosittelen erittäin lämpimästi postikortteilua! Suomi onkin ahkerin maa tässä kyseisessä projektissa, mikä tuli minulle aikamoisena yllätyksenä, mutta eipä mitään, eteenpäin sanoi mummo lumessa!


Takaisin hiusprojektiin. Eilen tiistaina olin todella yllättynyt kun töistä tullessa hiukset tuntuivat pehmeiltä ja tosi puhtailta. Yleensä töissä hikoiltuani hiukset ovat öljyiset ja pitkin päätä, mutta ei eilen. Poikaystäväkin ihmetteli ilmavia kutreja, tosin kyllä varmaan vain siksi, että käskin. Nyt hiukset ovat jo hieman likaisen tuntuiset juurista, mutta latvat tuoksuvat, tuntuvat ja näyttävät hyviltä. Lueskeltuani taas yhtä blogia, rupesi pelottamaan hiusten kuivuminen. Toivottavasti kuitenkin keksin jonkun keinon sen välttämiseksi, jos eteen ongelma sattuu. Nyt taidan hypätä suihkuun; Robb laittaa ruokaa ja Neela nukkuu sohvatyynyn päällä. Ah, koti <3 

Suihkun jälkeen tunne on tosi omituinen; kuin ei olisi hiuksia lainkaan, niin kevyiltä ne tuntuvat. Tiedätkö sen äänen joka syntyy kun hinkkaat jotain puhtaaksi ja kun se on niin puhdas ettei enää tule puhtaammaksi siitä kuuluu sellainen narina? Sellainen kuuluu minun hiuksistani kun niitä koskee/kampaa!! Kampa menee läpi kuin veitsi voista! Aivan ihana tunne. Minä siis teen rutiinini seuraavasti: ennen suihkua sekoitan ruokalusikallisen ruokasoodaa 2,5dl vettä yhdessä lasissa ja ruokalusikallisen omenaviinietikkaa samaan määrään toisessa lasissa. Sitten otan molemmat kupposet mukaani kylppäriin kera lusikan ja kun tulee kummankin vuoro kaadan ne hitaasti hiuksiini samalla hieroen hiuspohjaa. Ruokasoodaan joutuu vähän lisäilemään vettä, sillä se ei kokoajan sekoittaenkaan kaikki pysy ensimmäisen vesilasillisen mukana. Molemmat lasit jätän kylppäriin odottamaan seuraavaa kertaa. Jos ja kun tästä tulee rutiini, luultavasti pesen pari vanhaa shampoo/saippuapulloa ja teen liuoksen niihin valmiiksi. 

Kotona tuoksuu ruoka, kisumisut lepäilevät, ulkona on pimeää ja syksyn tuoksu. Vaikka huomenna pitääkin taas raahautua postikeskukselle, olen silti aika onnellinen juuri tässä hetkessä. 


Perjantaina taas tavataan ^^

Eteenpäin vähemmän vaurioituneena!

Heipä hei!


Tämä onkin sitten ensimmäinen merkintäni tähän blogiin. Josko ehkä tällä kertaa saisin sen pidettyä hieman kasassa?
Tai ehkä se kasassa pysyminen ei koskaan ollutkaan ongelma, vain se, etten jaksanut/viitsinyt/halunnut kirjoittaa. 

Noh, nyt on jotain kirjoitettavaa.  Olen meinaan päättänyt kokeilla shampoosta luopumista. Muitakin suunnitelmia on kemikaalien vähentämisen suhteen, mutta päätin kuitenkin aloittaa tästä; kotitekoisesta shampoosta.

Tästäpä sitten alkaa matka kohti parempaa hiuspohjaa ja helpommin käsiteltäviä hiuksia (toivottavasti!). Olen viimeaikoina huomannut kuinka hiukseni ovat katkeilleet hyvinkin paljon tavallista enemmän ja näyttäneet sekä latistuneilta että rasvaisilta. Niitä on myös ollut paljon vaikeampi käsitellä kuin ennen. Tästä huolestuneena syöksyin internettiin ja silmiini osui ajatus, mikä ei koskaan ollut käynyt edes mielessä; shampoon käytön lopetus. Oikeasti? Eikö hiustenpesu ole aika alkeellinen, välttämätön asia ja jossei kaupan hoitoaineita, niin mitä sitten?

Noh, välineiksi tarvitaan vain ruokasoodaa ja omenaviinietikkaa, ei kuulosta järin vaikealta, eihän? Lueskeltuani pitkään erilaisia blogeja ja artikkeleita asiasta, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja seuraavan kuuden viikon aikana nähdäänkin, toimiiko tämä vain ajatuksena vai pääsenkö kokonaan eroon shampoo ja hoitoaineteollisuuden syövereistä.

Meiran Ruokasooda oli ensimmäinen joka kaupassa sattui silmään, joten se tarttui heti mukaan!

Omenaviinietikan sijaan yritin etsiskellä Hunaja-Omenaviinietikkaa, mutten löytänyt.

Mitä siis tehdä? Hyvin yksinkertaiset ohjeet kuuluvat seuraavasti.

1. Sekoita 1rkl ruokasoodaa n.2,5dl vettä.
2. Sekoita 1rkl omenaviinietikkaa n. 2,5dl vettä. 
3. Hiero ruokasooda liuos päänahkaan ja hiuksiin ja anna vaikuttaa noin minuutin.
4. Huuhtele hyvin.
5. Valuta omenaviinietikkaliuos hiuksiin ja huuhtele välittömästi. 

Olen nyt tämän tehnyt ja ensivaikutelmani tuntuu varsin hyvältä. Hiukset olivat erittäin selvät pesun jälkeen, paljon selvemmät kuin koskaan hoitoaineella pestessä. Ne ovat myös pehmeämmät ja tuntuvat hyvin puhtailta. Lievä etikan haju lehahtaa kun hiuksia pöllyyttää, joten ensi kerralla taidan vähentää etikan määrää. Muuten ensikerta tuntuu varsin hyvältä. Päänahka tuntui hieman kihelmöivän, mutta harjattuani hiukset, tunne katosi. Tiistaina on seuraavan pesun aika, joten silloin seuraava raportti!