NYT LOPETAT SENKIN KARVAINEN STRESSIMONSTERI!

Miksi olet tälläinen munapäinen munakoiso, että stressaat kaikesta ihan turhasta ihan turhaan. Se on yksi helvetin lasku; jos se ei mene läpi nyt, menee se ihan varmana läpi jonain päivänä, kuitenkin 90% laskuista ymmärrät, se on aina vain se joku yksi, mikä ei mene tajuntaan ja jos sattuu niin helvetin huono tuuri, että se ensi tiistain lasku on juuri sellainen, mitä et ymmärrä, niin et voi sille tänään mitään, etkä varsinkaan ensi keskiviikkona!

Okei, nyt olisi vielä aikaa lukea ja harjoitella, että miten se käytännössä menee se infuusionesteen valmistus, mutta netistä en löydä ja kirjaa ei ole joten vaihtoehdot ovat vähissä! Kyllähän minä sen kaavan muistan aloitusvahvuus/lopetusvahvuudella kerrotaan lopetusmäärä/aloitusmäärällä ja sitten kerrotaan ristiin (vai kerrotaanko)... mutta mutta... Mikä tuosta nyt sitten on se vastaus mihinkin??

Tosiaan siis kouluvuosi, tuota yhtä laskua lukuunottamatta, on pulkassa! WOO! Nyt sitten piti aloittaa tänään aiheella kodin siivous ja lastenvaatteiden/tavaroiden järjestäminen, mutta kuinka sitten kävikään? Pihassa päätti huoltomiesjoukko, että koko päivän kestävä pihan pesu on hyvä idea ja minä siinä järkyttävässä metelissä silti vetelin sikeitä kello 11:39 asti. Sitten nousin ylös, söin ja sain tietää, että tuon epäonnistuneen laskun saa uusia ensi tiistaina; ensin olin huojentunut, sitten en. Jos opettaja olisi kylmästi vain sanonut, että uusintaan sitten kun palaat, ei asiaa olisi tarvinnut enää miettiä nyt, vaan olisi voinut keskittyä itseensä ja vauvaan. Nyt on mahdollisuus sekä onnistumiseen ja kaikkien ekan vuoden opintopisteiden lunastamiseen tai sitten toiseen epäonnistumiseen, mikä siis painaa seuraavat kolme päivää jonnekin hornan tuuttiin mielialan merkeissä.

Minähän olen siis täysin epäluonnollinen perfektionisti. Olen ehkä saamattomin ihminen mitä maa päällään kantaa, mutta mitä tulee mihinkään testeihin/kokeisiin, en kestä yhtään, jossen pääse läpi. Jos saan sen ykkösen, eli rimaa hipoen saan pisteet plakkariin, niin hyvä, mutta jos en pääse läpi, sortuu näköjään elämä ympäriltä. Eilen vetistelin sängyssä puolisen tuntia itkupotkuhuudolla, koska tein tyhmän virheen, eli laskin oikein, mutta merkitsin millilitroina grammojen sijaan. Paljonko juuri tällä hetkellä asiaan vaikuttaa vauvahormonit, sitä en osaa sanoa (luulen kuitenkin, että aika paljon), mutta uskoisin, että olen aina ollut kuitenkin tämmöinen idiootti; stressannut ihan hulluna läpipääsyä. Kertaakaan elämässäni en ole jättänyt tyhjää paperia ja kokeita olen reputtanut vain ne ”sallitut” reputukset lukiossa ja niissäkin siis yrittänyt edes jotain vääntää paperille.

Miksi sitten stressaan? En oikeastaan tiedä. Eihän se ole keneltäkään pois vaikka reputtaisin puolet kokeista, enkä katso ketään muuta ihmistä mitenkään kieroon jos eivät pääse läpi. Asiat järjestetään jotenkin, eikä koulu potki pihalle, jos reputtelet kokeita vaan asiat järjestetään toimiviksi, valmistut sitten vaikka pari vuotta myöhässä. Omat vaatimukset itseäni kohtaan ovat vaan jotenkin epäinhimilliset. Sama juttu se on painon kanssa; en koskaan ole katsonut ketään kieroon ulkonäkönsä vuoksi, mutta itseäni hakkaan päivittäin oman kehonkuvani takia. Miten tälläisestä kierteestä sitten pääsee pois? Erakoitumalla Kilpisjärven mahtavan Saanan luoliin? Ainoa vaihtoehto minkä nään on yhteiskunnasta eristäytyminen tai lotossa voittaminen; rahahan oikeasti ratkaisee kaiken ja lottopotti kädessään voisi haistattaa pitkät aika monelle asialle, joista teet itsellesi ongelman rahattomana (mutta tämä merkintä ei nyt ole rahasta, siitähän voisi kirjoittaa myös ummet ja lammet).

Ollappa kuin Penny; ei huolia, ei murheita,
EI VASTUUTA!

Nyt kun on lapsi tulossa, niin minustahan tulee ihan tajuton hermoraunio kun murehdin häntä ja hänen elämäänsä ja sitä vastuuta mitä hänestä kannan! Tai ehkä käy niin onnellisesti, että lapsi tosiaan opettaa minulle sen tosiasian kantapään kautta, että elämä tulee painollaan ja kaikkeen ei voi vaikuttaa, siksi ei siis pidä stressata turhista. Tiedostanhan tuon elämänohjeen jo nyt; jakelen sitä autuaasti kenelle tahansa, joka tarvitsee, mutta itse en vain anna itselleni anteeksi. Yleisesti asenteeni on se, että mitä tulee, tulee ja sille ei voi mitään, hälläväliä ja ei stressata turhasta, mutta; kokeet ja paino. Ne ovat ne kaksi asiaa, jotka saavat minut ihan hermoraunioksi ja narun kanssa sillalle odottamaan hyppyvuoroa.

No ehkä nyt ei ihan kuitenkaan. Onneksi on äiti, ihana Elina ja Robb, jotka kuuntelevat, mutta välillä tuntuu, että ajan nekin kohta luotani, kun pyörin samojen stressipallojen kanssa päivästä toiseen. Tosin tämmöistähän on naisen elämä; välillä vituttaa, vaikka sitten olisit raskaana ja hormoonit ovat pahin vihollisesi kuukaudesta toiseen! Argh!

No mutta! Ensi viikko on taas täynnä tekemistä, joka ehkä hieman harhauttaa minua näistä synkistä mielen syövereistäni, joten sitä odotellessa! 

Vauvakutsut

Vauvakutsut tulivat ja valitettavasti myös jo menivät! Oli aivan huisin hauskaa ja tänään masentaa, kun kaikki ovat menneet (tosin tää on kyllä myös sunnuntai-syndroomaa, ihan siksi, että kaikki paikat on kiinni Helluntain takia). Meillä on auto "hoidossa" tiistaihin asti ja just sitten nyt on sunnuntaina kaikki kiinni, eikä voi lähteä ostamaan sellaisia asioita, joita ei jaksa bussissa/kävellen kotiin kuljettaa, niinkuin lauantaina mukaan lähteneet 40 rullaa veskipaperia ja 20 rullaa taloutta! No, ehkä huomenna, vaikka tuskin jaksan Skill Stationin ja liikuntatunnin jälkeen; hoh hoi, sanonpa vaan. Sanonpa vaan!! Niih.

Mutta vauvakutsut! Ah, ne olivat ihanat. Mulla ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa, vaikka olinkin ihan ylikuumentunut ja hikoilin vielä lisää, kun ihmisten huomio oli kiinnittynyt minuun; en vaan osaa olla keskipisteenä ilman, että hermostun. Rakas ihmiseni, kolmas puoliskoni (meinasin sanoa toinen, mutta sitten muistin gingerbread-mieheni! ;)) teki niin hienoa työtä koristelujen suhteen ja muutenkin organisoinnissa, että ei voi muuta kuin hykertää onnesta. Suuri kiitos kaikille, jotka tulitte paikalle. Jälkeenpäin ajateltuna, jos enemmän olisi tullut paikalle, oltaisiin varmaan kaikki kuoltu kuumuuteen! Seuraavaksi luvassa hieman kuvakoostetta päivästä; en leikkinyt kameralla läheskään niin paljon kuin aluksi halusin tai mitä olisi pitänyt; unohdan niin helposti koko kameran. Esimerkiksi herkkupöydän unohdin kuvata kokonaan!

Neeluska oli jo valmiiksi väsynyt juhlimisesta, ennenkuin kukaan edes saapui paikalle! Voi pikkuista. Neela kyllä ihan mielellään sosialisoi ihmisten kanssa, Penny taas tuli piilostaan vasta kun suurin osa väkeä oli jo lähtenyt pois. Kissat olivat kiinnostuneita lahjoista ja löysinkin Pennyn aamuyöstä yhden lahjanarun kimpusta. Ilme oli tosi surullinen kun vein silkkinauhan komeroon piiloon. Voi sitä pöhköpäätä. Vaikka päivä ei ollutkaan kuumudeltaan pahimmasta päästä; aurinko oli suurimman osan aikaa pilvessä, niin ei sentään jouduttu saunassa juhlimaan, vaikka kuuma olikin.

Vieraita saapui hyvissä määrin, mietin etukäteen, minne kaikki mahtuu, mutta hyvin mahtuivat.
Kuvassa Katja, Mari, Alana ja Lin. 

Tarjoilusta ei ole kuvaa, koska unohdin!
Mutta kaunis asettelu, ainakin :) 

Ihana vaippakakkuni! <3
Rakkaan ihmisen lahja minulle oli siis nämä juhlat ja tämä vaippakakku.
 En raaski varmaan ikinä purkaa tuota käyttöön! :)

Pinkkiä pinkkiä :)

Aivan ihanat bannerit! Tulee varmasti uusiokäyttöön! 

Nämä partyfavourit unohtui antaa kolmelle ekalle lähtijälle! :(

Emilii ja Kielo <3 

Rakas ihmiseni! Anteeksi vaan tästä kuvan
julkaisemisesta, mutta mun mairea ilmeeni
on niin mairea :D

Vauvanruoka makutesti oli hauska. Hyi mitä
makuja sitä voikaan olla! Mari selviytyi
voittajaksi pistein 8/12! Go Mari! 

Emilia ja Lin maistelemassa vauvaherkkuja!

Emilia ei näytä kovin onnelliselta :D

Ehkä kolmoset tulossa? :)

Emilia ei ihan osunut, mutta hauskaa oli!
(toivon! ;))

Ilmapallo vauvoja, kilpailun voitti Estefania! 

Mulla paloi käämit tähän bloggeriin; yritin laittaa noita kuvia vähän vierekkäin, mutta EI SITTEN! Mutta siis tämmöistä meillä eilen, oli ihanaa. Seuraava juhla mikä pitää järjestää, onkin sitten ristiäiset :) Sekin tulee varmaan niin yhtäkkiä, etten edes huomaa! Uh Oh! Kuukausi ja 2 päivää laskettuun aikaan.

Koulun suhteen päiviä jäljellä 3. Tiistaina ja Torstaina oikeastaan vaan koe, joten kohta se on ohi. Ja muo ei valitettavasti enää jaksa edes kiinnostaa pääsenkö läpi näistä tenteistä (erinäisistä syistä, ei vain näistä henk kohtasista äippäjutuista). Jos käy niin, että en, niin sille ei voi sitten yhtään mitään ja se selvitetään sitten n. 15 kuukauden päästä, jos ja kun palaan koulun penkille. Mä olen perjaatteessa jo lomalla oman pääni sisällä, muulla ei ole väliä. :) Virallisesti äippäloma alkoikin siis eilen 18.5.2013. Kesä on täällä, joskin takatalvea odotellessa... Kaikkea ihanaa edessä, suunnitelmia ja ihmisiä, vaikka kesästä tuleekin varmaan vähän rankka, kun ensin olen kuin valaskala tukalassa olomuodossa ja sitten opetellaan elämään pikkuisen säännöillä, en jaksa odottaa kaikkea mitä kesä tuo tullessaan. Robb laittaa nyt ruokaa ja lähdetään sitten tankkaamaan hoitoautoa. :)

Jeps. että semmoista. 

Kuvapommi!

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut; läpäisin farmakologian kirkkaasti, sain taas antibiootin (tällä kertaa keuhkoputkentulehdukseen) ja ensi viikolla mennään taas ultraan. Kahden viikon kuluttua loppuu koulu! Kaksi koetta jäljellä; I can do this!! Kunhan saan hengittää öisin (olen nukkunut kaksi viimeisintä yötä olkkarin nojatuolissa kun vaakatasossa alkaa ahdistaa). Sain lääkäriltä myös ventoline astmakiekon hengenahdistukseen, mutta kele en käytä sitä enää ikinä! Otin suullisen tänään ja alkoi heittää niin paljon, että ei hyvää päivää. Nukuin sitten monta tuntia, otin Panadolia ja kävin ulkona ja suihkussa; nyt vähän helpottaa.

Mutta nyt siihen lupaamaani kuvamereen! (kärsikää!)

Kaukajärven lammella sorsat olivat jo kovassa vauhdissa. Tässä pari sorsaa tai sorsapari!

Meille tuli tänään yövieras; Rondo. Ulos mentäessä herralle tuli ahdistus ja se piti kantaa ulos ja sisälle käytävässä. Muuten pikkuinen on ollut erittäin rennosti ja kiltisti. 

Mutta minun pikku rinsessat on silti vaan niin ihania. En tiedä onko koirakuumeeni nyt suurempi vai pienempi kun Rondo on käymässä. Neelan kanssa en pelännyt, että neiti stressaisi Rondoa, mitä se ei ole tehnytkään. Varuillaan on, mutta kiltisti ja rauhallisesti; käy syömässä ja nukkuu. 

Pennyn takia podin vähän syyllisyyttä, että koiran toin hänen kotiinsa hoitoon, mutta kyllä sekin rauhottui parvekkeelle parin tunnin piileskelyn ja sen jälkeen, kun kävin sen kanssa rauhassa parvekkeella halimassa ja vahdein hänen ruokahetkeään. Mutta Penny on kyllä mun vauva <3 ei sais vissiin valita suosikkia, mutta... :D

Tässä tytöt chillailee parvekkeella, mihin Rondo ei pääse. 

Rondo ja ukko. Ukon koiraviha suli tunnissa :) 

Ja sitten vähän päivitystä. Meikäläisen nykyinen sotanorsu look! Oh beibej... yhyy. 

HALI! 

Sorsia, joita Rondo olis halunnut jahdata! 

Se on hassua muuten, miten Suomessa kevät jää välistä. Kyllähän vielä tulee kylmät ilmat ihan varmasti, mutta äsken paistoi aurinko ja 19 astetta. Oli erittäin mukavaa kiertää lampea :)

<3

Ja viimeiseksi jätän teidät ihastelemaan Rondo herraa, joka on vaan niin suloinen! >_<

Että semmoista tänään, kuulemisiin!

Oodi näkkileivälle

~

Sinä alakoulun leipäkaukalon vihattu suorakulmio.

Oi, kuinka unohdinkaan olemassaolosi.

Herkkä mureneva viljaneliö, kuinka saatoinkaan jättää sinut jälkeeni.

Nyt kummittelet unissani, tunkeudut aamupöytääni, valloitat jokaisen välipalani. 

Koulunäkki, ah sinä omituinen yksilö! 

~

***

Justiinsakin näin. Näkkileivästä ja juuri nimenomaan koulunäkistä on tullut himoni kohde. Kai tää on näitä raskausjuttuja, mutta en saa kyseisestä kannikasta tarpeekseni! Hassuintahan tässä on, että en tykkää näkkäristä; en sitä liioin vihaakaan, mutta ei se ole ikinä oikein sytyttänyt. Koulussa se jäi aina sinne leipäkoriin; söin leipää vain jos oli tarjolla jotain muuta. Eniten näkkileivässä edelleen ärsyttää se, kuinka se jättää jälkeensä pienen vuoren murusia, mutta jotenkin just nyt olen valmis katsomaan toiseen suuntaan ja murustelemaan sydämeni kyllyydestä. 

Tänään on vissiin myös vappu. Olisko pitänyt laittaa haalarit päälle ja ylppärilakki kuuppaan ja lähteä torille tapaamaan vappukansaa? Miksi olen niin epänormaali, että kun ei vain yksinkertaisesti haluta? Ehkä ensi vuonna on eri juttu ja lähdenkin mukulalle noutamaan vappupalloa... Luulempa kuitenkin, ettei musta tule ikinä tälläinen kansanjuhlien juhlija, vaan mielummin vaan pysyttelen kauempana populaation bileistä. Toisaalta perästäpäin katsottuna, olisi ollut ehkä fiksua vain lähteä aamulla ovesta ulos, sillä tämä päivä on ollut ihan perseestä. Vihaan odottamista yli kaiken ja just nyt odotellaan uutisia Englannista ja se on niin hermoja raastavaa, että tekisi mieli vaan heittää kirves kaivoon. Vihaan myös keskelle viikkoa osuvia pyhiä, koska pankit ei pelitä ja kaupat on kiinni. Eihän meillä niitä täällä Suomessa niin montaa ole, mutta jotenkin sattuu aina niin, että juuri niillä viikoilla odottelen jotain lähetystä tai pankkiasiaa tai mitä koskakin ja sitten asiat viivästyy, koska on tälläisiä muutaman arkipäivän pätkäviikkoja monen monta perätysten. 

Nojoo, se siitä, negatiivisuus kaivoon. Meidän pihalla oli lipputangolla ja valotolpalla eilen selvästi vapputunnelmaa, sillä lipputanko oli heittänyt narunsa lampputolpan kaulaan, kuten kuvasta näkyy. Mietittiin, miten talkkari saa vapun kunniaksi vedettyä aamusella lipun salkoon, mutta valitettavasti en päässyt näkemään tätä operaatiota, vaan aamusella lippu jo liehui koreasti tangossaan. Robb sanoi, että hän ei tule ikinä tottumaan siihen, että liehuva kankaanpala on sininen ja valkoinen, eikä hyvin tunnettu Union Jack, johon minä totesin, että parempi olis tottua, sillä täältä et pääse enää pois. 

Tylsän päivän kunniaksi, ajattelin kirjoittaa oikein kunnolla. En tiedä miksi, mutta tästä on tullut monin verroin helpompaa, kuin kovakantisen paperiversion kirjoittaminen. Kun avaan päiväkirjani, tuntuu, että koko aivokoppa kuivuu tyystin, eikä mitään kirjoittamisen arvoista ole tapahtunut. Tänne taas on helppo saada tekstiä soljumaan vaikka metritolkulla. Voi tätä nykyajan teknologiaa ja näppäimistöä. Kynällä kirjoittaminen on kohta taitolaji, joka pääsee olympialaisiin ja vain harva tietää, mitä on muinainen kaunokirjoitus. Mietin tätä itseasiassa koulussa, kun katselin (joo, kyylään teitä!) rakkaiden tovereideni kirjoitustyylejä. Peruskoulussa syynätään tarkkaan, että jokainen a ja ö on saman muotoinen... Aikuisena kuitenkin kirjoitamme minkämoisia harakanvarpaita vain sattuu; tärkeintä on että itse ymmärrämme tuotoksemme. Lääkäreillä varsinkin tuntuu olevan joku koodi, että mitä sekavampaa kirjoitusta, sen pätevämpää tekstiä! 

Vapun kunniaksi tein myös vähän kodin parannusta, eli lättäsin tuollaisen tarran seinään. Hiukan olisi saanut laittaa isoa puuta vasemmalle, mutta tehty, mikä tehty! Minusta kuitenkin tosi kaunis, vaikkain kotiin tuli hieman ahtaampi tunnelma. Odottelen paria muutakin sisustustarraa tulevaksi. Kiinasta. Lintuinfluenssa, selvästi mä saan sen nyt. Niinkuin ukko totesi, meillä menee nyt ihan liian hyvin; on selvää, että toinen meistä saa tän uuden lintuinfluenssa ja kupsahtaa. Jep. Ihan päivänselvää. Ei epäilystäkään asiasta. Kyllä. Voihan se olla, että Plague Inc. pelin mukaisesti, ollaan kohta koko planeetta kupsahtaneina, kun joku superpöpö ottaa ohjat omiin käsiinsä, mutta turha sitä on nyt märehtiä. 

Meidän pienet murmelit päätti tänään olla edes vähän sovussa. Se voi johtua siitä, että kuivamuona loppui ja kuten tiedetään, kaupat ovat tänään kiinni (kun lähellä ei ole enää ABC:tä ja Siwaa), joten naksuja ei ole tarjolla. Poseeraamallakaan ei ruokakippo täyttynyt muusta, kuin Latz märkäruuasta, kun ei ollut edes yhtä tonnikalapurkkia. Surullista. 

Anyhow... Taidan mennä lämmittämään saunan, eikai tästä muuten saa mitään irti koko päivästä. Okei, kyllä olen lukenut pharmagologiaa; lolitat salpaavat beettoja ja japanilaisilla demoneilla parannetaan astman infektioita! Mutta siis, niin, silti melko vähä-produktiivinen keskiviikko. Huomenna on vielä vapaapäivä ja neuvolan lisäksi suunnataan katsomaan Iron Man 3, sekä ehkä, mahdollisesti ostamaan parvekekalusteet, jos jaksetaan, viitsitään, keretään ja jos rahaa näkyy tilillä! :) 

Klara Vappen sitten niin vaan, toivottavasti teillä oli kivaa!