Oodi näkkileivälle

~

Sinä alakoulun leipäkaukalon vihattu suorakulmio.

Oi, kuinka unohdinkaan olemassaolosi.

Herkkä mureneva viljaneliö, kuinka saatoinkaan jättää sinut jälkeeni.

Nyt kummittelet unissani, tunkeudut aamupöytääni, valloitat jokaisen välipalani. 

Koulunäkki, ah sinä omituinen yksilö! 

~

***

Justiinsakin näin. Näkkileivästä ja juuri nimenomaan koulunäkistä on tullut himoni kohde. Kai tää on näitä raskausjuttuja, mutta en saa kyseisestä kannikasta tarpeekseni! Hassuintahan tässä on, että en tykkää näkkäristä; en sitä liioin vihaakaan, mutta ei se ole ikinä oikein sytyttänyt. Koulussa se jäi aina sinne leipäkoriin; söin leipää vain jos oli tarjolla jotain muuta. Eniten näkkileivässä edelleen ärsyttää se, kuinka se jättää jälkeensä pienen vuoren murusia, mutta jotenkin just nyt olen valmis katsomaan toiseen suuntaan ja murustelemaan sydämeni kyllyydestä. 

Tänään on vissiin myös vappu. Olisko pitänyt laittaa haalarit päälle ja ylppärilakki kuuppaan ja lähteä torille tapaamaan vappukansaa? Miksi olen niin epänormaali, että kun ei vain yksinkertaisesti haluta? Ehkä ensi vuonna on eri juttu ja lähdenkin mukulalle noutamaan vappupalloa... Luulempa kuitenkin, ettei musta tule ikinä tälläinen kansanjuhlien juhlija, vaan mielummin vaan pysyttelen kauempana populaation bileistä. Toisaalta perästäpäin katsottuna, olisi ollut ehkä fiksua vain lähteä aamulla ovesta ulos, sillä tämä päivä on ollut ihan perseestä. Vihaan odottamista yli kaiken ja just nyt odotellaan uutisia Englannista ja se on niin hermoja raastavaa, että tekisi mieli vaan heittää kirves kaivoon. Vihaan myös keskelle viikkoa osuvia pyhiä, koska pankit ei pelitä ja kaupat on kiinni. Eihän meillä niitä täällä Suomessa niin montaa ole, mutta jotenkin sattuu aina niin, että juuri niillä viikoilla odottelen jotain lähetystä tai pankkiasiaa tai mitä koskakin ja sitten asiat viivästyy, koska on tälläisiä muutaman arkipäivän pätkäviikkoja monen monta perätysten. 

Nojoo, se siitä, negatiivisuus kaivoon. Meidän pihalla oli lipputangolla ja valotolpalla eilen selvästi vapputunnelmaa, sillä lipputanko oli heittänyt narunsa lampputolpan kaulaan, kuten kuvasta näkyy. Mietittiin, miten talkkari saa vapun kunniaksi vedettyä aamusella lipun salkoon, mutta valitettavasti en päässyt näkemään tätä operaatiota, vaan aamusella lippu jo liehui koreasti tangossaan. Robb sanoi, että hän ei tule ikinä tottumaan siihen, että liehuva kankaanpala on sininen ja valkoinen, eikä hyvin tunnettu Union Jack, johon minä totesin, että parempi olis tottua, sillä täältä et pääse enää pois. 

Tylsän päivän kunniaksi, ajattelin kirjoittaa oikein kunnolla. En tiedä miksi, mutta tästä on tullut monin verroin helpompaa, kuin kovakantisen paperiversion kirjoittaminen. Kun avaan päiväkirjani, tuntuu, että koko aivokoppa kuivuu tyystin, eikä mitään kirjoittamisen arvoista ole tapahtunut. Tänne taas on helppo saada tekstiä soljumaan vaikka metritolkulla. Voi tätä nykyajan teknologiaa ja näppäimistöä. Kynällä kirjoittaminen on kohta taitolaji, joka pääsee olympialaisiin ja vain harva tietää, mitä on muinainen kaunokirjoitus. Mietin tätä itseasiassa koulussa, kun katselin (joo, kyylään teitä!) rakkaiden tovereideni kirjoitustyylejä. Peruskoulussa syynätään tarkkaan, että jokainen a ja ö on saman muotoinen... Aikuisena kuitenkin kirjoitamme minkämoisia harakanvarpaita vain sattuu; tärkeintä on että itse ymmärrämme tuotoksemme. Lääkäreillä varsinkin tuntuu olevan joku koodi, että mitä sekavampaa kirjoitusta, sen pätevämpää tekstiä! 

Vapun kunniaksi tein myös vähän kodin parannusta, eli lättäsin tuollaisen tarran seinään. Hiukan olisi saanut laittaa isoa puuta vasemmalle, mutta tehty, mikä tehty! Minusta kuitenkin tosi kaunis, vaikkain kotiin tuli hieman ahtaampi tunnelma. Odottelen paria muutakin sisustustarraa tulevaksi. Kiinasta. Lintuinfluenssa, selvästi mä saan sen nyt. Niinkuin ukko totesi, meillä menee nyt ihan liian hyvin; on selvää, että toinen meistä saa tän uuden lintuinfluenssa ja kupsahtaa. Jep. Ihan päivänselvää. Ei epäilystäkään asiasta. Kyllä. Voihan se olla, että Plague Inc. pelin mukaisesti, ollaan kohta koko planeetta kupsahtaneina, kun joku superpöpö ottaa ohjat omiin käsiinsä, mutta turha sitä on nyt märehtiä. 

Meidän pienet murmelit päätti tänään olla edes vähän sovussa. Se voi johtua siitä, että kuivamuona loppui ja kuten tiedetään, kaupat ovat tänään kiinni (kun lähellä ei ole enää ABC:tä ja Siwaa), joten naksuja ei ole tarjolla. Poseeraamallakaan ei ruokakippo täyttynyt muusta, kuin Latz märkäruuasta, kun ei ollut edes yhtä tonnikalapurkkia. Surullista. 

Anyhow... Taidan mennä lämmittämään saunan, eikai tästä muuten saa mitään irti koko päivästä. Okei, kyllä olen lukenut pharmagologiaa; lolitat salpaavat beettoja ja japanilaisilla demoneilla parannetaan astman infektioita! Mutta siis, niin, silti melko vähä-produktiivinen keskiviikko. Huomenna on vielä vapaapäivä ja neuvolan lisäksi suunnataan katsomaan Iron Man 3, sekä ehkä, mahdollisesti ostamaan parvekekalusteet, jos jaksetaan, viitsitään, keretään ja jos rahaa näkyy tilillä! :) 

Klara Vappen sitten niin vaan, toivottavasti teillä oli kivaa!