Kuvapommi!

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut; läpäisin farmakologian kirkkaasti, sain taas antibiootin (tällä kertaa keuhkoputkentulehdukseen) ja ensi viikolla mennään taas ultraan. Kahden viikon kuluttua loppuu koulu! Kaksi koetta jäljellä; I can do this!! Kunhan saan hengittää öisin (olen nukkunut kaksi viimeisintä yötä olkkarin nojatuolissa kun vaakatasossa alkaa ahdistaa). Sain lääkäriltä myös ventoline astmakiekon hengenahdistukseen, mutta kele en käytä sitä enää ikinä! Otin suullisen tänään ja alkoi heittää niin paljon, että ei hyvää päivää. Nukuin sitten monta tuntia, otin Panadolia ja kävin ulkona ja suihkussa; nyt vähän helpottaa.

Mutta nyt siihen lupaamaani kuvamereen! (kärsikää!)

Kaukajärven lammella sorsat olivat jo kovassa vauhdissa. Tässä pari sorsaa tai sorsapari!

Meille tuli tänään yövieras; Rondo. Ulos mentäessä herralle tuli ahdistus ja se piti kantaa ulos ja sisälle käytävässä. Muuten pikkuinen on ollut erittäin rennosti ja kiltisti. 

Mutta minun pikku rinsessat on silti vaan niin ihania. En tiedä onko koirakuumeeni nyt suurempi vai pienempi kun Rondo on käymässä. Neelan kanssa en pelännyt, että neiti stressaisi Rondoa, mitä se ei ole tehnytkään. Varuillaan on, mutta kiltisti ja rauhallisesti; käy syömässä ja nukkuu. 

Pennyn takia podin vähän syyllisyyttä, että koiran toin hänen kotiinsa hoitoon, mutta kyllä sekin rauhottui parvekkeelle parin tunnin piileskelyn ja sen jälkeen, kun kävin sen kanssa rauhassa parvekkeella halimassa ja vahdein hänen ruokahetkeään. Mutta Penny on kyllä mun vauva <3 ei sais vissiin valita suosikkia, mutta... :D

Tässä tytöt chillailee parvekkeella, mihin Rondo ei pääse. 

Rondo ja ukko. Ukon koiraviha suli tunnissa :) 

Ja sitten vähän päivitystä. Meikäläisen nykyinen sotanorsu look! Oh beibej... yhyy. 

HALI! 

Sorsia, joita Rondo olis halunnut jahdata! 

Se on hassua muuten, miten Suomessa kevät jää välistä. Kyllähän vielä tulee kylmät ilmat ihan varmasti, mutta äsken paistoi aurinko ja 19 astetta. Oli erittäin mukavaa kiertää lampea :)

<3

Ja viimeiseksi jätän teidät ihastelemaan Rondo herraa, joka on vaan niin suloinen! >_<

Että semmoista tänään, kuulemisiin!

Huomenna hyppy tuntemattomaan...

Huomenna alkaa työharjoittelu, itselläni Hervannan Terveysasemalla. Hiukan harmittaa, ettei päässyt tohon Kaukajärven terveysasemalle 3minuutin kävelymatkan päähän; kuitenkin vain kahden viikon pesti, niin eikai sen niin väliä olisi ollut, että olisi omalla asuinalueellaan tai muutenkaan, eihän kukaan nyt varmaan kotoaan muuta, jos sattuu saamaan töitä kotinsa läheltä? Samanlailla ne vaitiolovelvollisuudet pätee kuitenkin.

Mutta Hervantaan, ja pelottaa! Koska apua! En minä osaa mitään! Tai tietty jotain, mutta tälleen nyt yhtäkkiä tuntuu että pää hakkaa tyhjää ja ei ole mitään... Pitäisi antaa itselleen anteeksi, sillä enhän ole vasta kuin alle vuoden opiskellutkaan, mutta pieni perfektionisti pääni sisällä väittää välillä, että pitäisi olla jo täydellinen professionaalinen ihme. HAH HAH SINULLE PERFEKTIONISTI SISÄLLÄNI!

Mibatsa

Perjantaina lähdin pedagokiikan erittäin mielenkiintoisen ryhmäkokeen jälkeen kohti Poria. Junassa oli kiva istua pitkästä aikaa ja jäiseen Poriin kun pääsin, oli oikein kotoisa tunne. Se on kiva paikka, kunhan sinne ei tarvitse jäädä lopullisesti. Mietin kyllä, olisiko kivempi asua lähellä mummulaa, kun pikkuinen saapuu, mutta kun en oikeasti varmaan kestäisi sitä paikkaa, anteeksi vaan Pori!

Kun pääsin kotiovesta sisään alkoi sen muotoinen sähinäkonsertti. Mitsu ei oikeen tykännyt että tulin kylään ja jättikin siitä ruskeat yllärit vessan matolle aika nopeaan merkiksi! Kyllä se sitten illalla tuli puskemaan ja kellimään, mutta tällä pikkumisulla on niin pahoja traumoja varmaan minusta, että vähemmästäkin hermostuu!

Äiti Keskellä Kakkaista Puistoa

Perjantaina tapasin vanhan ystävän ja haalein siltä mukaani ihan mielettömän kansan lastenvaatteita! Kyllä pikkuisen nyt kelpaa ekat kuukautensa, kun on niin söpöjä tamineita. :) Kävin myös kurkkaamassa vaatteiden alkuperäistä omistajaa, mutta kun flunssa potkii vieläkin niin lujaa, piti pysyä kädenmitan päässä ettei vauveli vaan saa pöpöä; toivottavasti ei saanutkaan! :)

Hoitoalusta 

Lauantaina lähdettiin äidin kanssa käpyttelemään talviseen Poriin. Käytiin parilla lasten kirppiksellä, joissa meikälle tuli aivan mieletön kramppi alavatsaan ja olin ihan kuollut ja äiti paniikissa, että soittaako hän ambulanssin. No kun siittä selvittiin, niin oli ihan mukava loppumatka läpi parin kirppiksen ja viimein päädyttiin Lauran lastentarvikeeseen. Olin niin kuollut, että vähän otti voimille odotella Isää auton kanssa hakemaan. Ajattelin että nukkuisin koko matkan Tampereelle, mutta pyh, kuunneltiin isän kanssa vanhoja lastenkasetteja ja espanjaa turisteille. Oli kiva matka! :) Tampereella äiti ja isä pakkasi meidän vanhat sängyt peräkärryyn ja lähtivät aika nopsaan takaisin Poriin ja ehkä hyvä niin, sillä kiukkupuuskainen merihirviö oli heräilemässä, sillä väsytti niin paljon, että meninkin sitten monen tunnin päiväunille! 

Tuntui ihan kummalliselta työntää vaunuja julkisella paikalla!

Ei ollut Porin reissu kuitenkaan turha, sillä mukaan tarttui pari todella söpöä uutta vaattetta kirppikseltä, todella ihania käytettyjä vaatteita ja kantoliina lainaan + uuden uutukaiset, ihanan väriset vaunut (tähän asti vaunuissa pänninyt se, että ne on kaikki jotain sinisiä tai mustia tai ruskeita... okei, jos tulee joskus poika niin se on sitten vaikea uusiokäyttää taikka jos ne kromosomit onkin luettu väärin, mutta silti!) ja tosi suloinen hoitoalusta (molemmat oli melkein -50% alessa). Tosta kuvasta ei oikein näy, mutta tuollaiset vaaleanlilat, mustavalkoisia kuvioita ja sitten vähän isommalle lapselle sateenkaaren väriset turvavyöt! Joku oli ne tilannut mittatilausväreillä, ei ollut koskaan halunnut ja niimpä minä vein ne sitten mojovalla alennuksella (vaikkakin tuleva isoisä maksoi ;)). 

Tänään söin lounaaksi herkkupirtelön (banaania, maitoa ja Oboyta kera lusikallisen vanilijajäätelöä) ja kanapatongin. Käytiin kaupassa ja illaksi suunnittelen pitsan leipomista ja saunomista: ja tietysti ensi viikon jännittämistä oikein kybällä! Herkkupirtelön pyöräytin muuten "heräteostoksella", Braunin superhyper sauvasekoittimella (sellainen missä tuli kaikkia lisävarusteita). Täytyy sanoa, että oli ehkä paras sijoitus aikoihin, imurin ja sängyn lisäksi! Lopuksi jätän teidät ihailemaan raksupoksua Neelaa, joka nyt kierii milloin missäkin solmussa ties kenenkä päällä! Ulkona sataa lunta, voi v***u!

KUKKUU, olen Neela! 

Tänään on joku pääsiäinen.

Tänään on joku pääsiäinen. Sellainen joku munajuhla. Meillä mies tekee Yorkshiren puddinkia, katsotaan minkä räjähdyksen se saa aikaan.

Pitkäperjantaina siivottiin oikeen kunnolla. Heitin ylimääräistä kamaa olan takaa roskakoriin ja järjestin laatikot uuteen uskoon. Uudella imurilla päristellessä olo oli kuin Räikkösellä konsanaan, siinä on ytyä! 

Nyt koti on kaunis ja valoisa ja tekee mieli imuroidakin joskus, kun tuollaisella pelillä pääsee hommiin. Pitäisi vaan käydä ostamassa jotain silit bängiä ja uuninpuhdistajaa, että saisi tämän kevätsiivouksen oikeen kunnolla tehtyä jokaista nurkkaa myöden täydellisesti! 

Panoraamaa Kirkkaudessa

Tää panoraamakuva ei nyt mene ihan kuin naula silmään, valuu yli blogin laitojen, eikä ole tarpeeksi suuri yksityiskohtiin, mutta olkoon, koska halusin kokeilla! Tälläistä on meillä: mies keittiössä, sukkia ja pyyheliinoja pitkin poikin, kuutiot vinksinvonksin, mutta ainakin aurinko paistaa. Oikeassa reunassa katsaus meikätytön kirjahyllyyn, joka sekin sai siivouksessa uuden uskon; Harry Potterit ja Sookie Stackhouset sieltä näkyy, muut on piilossa!

Ulkona on todella ihana sää, aurinko paistanut monta viikkoa. Harmilliseksi asian tekee maassa mätänevä lumi, joka saisi jo oikeasti kadota huit helvettiin. Ei tee mieli lähteä ulos, kun metsä on sohjoinen ja asfaltti jäässä, mikä on harmi, koska ulos olisi kiva mennä. (Haluan jo uimaan, mutta jään läpi ei pääse!) 

Meidän tytöt onneksi osaa nauttia ilmasta parvekkeella loikoillen. Otettiin meidän 200cm sängystä 80cm pois (eli erotettiin 120cm ja 80cm leveät sängyt toisistaan) ja tuo pienempi meni parvekkeelle odottamaan noutajaa ja siihenhän pesiytyi heti kaksi pientä rottaa. Miksi tämmöinen operaatio, tykkäämmekö nukkua pienessä tilassa? No emme tykkää! Mutta ensi viikolla tulee uusi jenkkisänky, joten piti tehdä tilaa! :) 

Koulun maailmassa pitäisi olla tälläkin hetkellä opiskelemassa, mutta eipä kyllä kiinnosta niin yhtään! Anatomiaa pitäisi lukea, mutta se menee niin yli ymmärryksen ja englannin suullinen esitys pitäisi painaa muistiin, ettei lue pelkästään lapuista, mutta kun äh. Ja se pedakogiikka vai mikä lie ja ryhmäkoe...

Kevät ja kaikki; ei jaksaisi nyt koulua, eikä kyllä jaksaisi yhden yhtään edes tuota viikon päästä alkavaa harjoitteluakaan. Kaiken lisäksi mun kurkku kutisee, katsotaanko, tuun kipeeksi taas harjotteluviikoille!!! 

Ja tästä leppoisasti siirrymme tämän päivän viimeiseen aiheeseen, eli pikkuriikkiseen ihmiseen... 

Eilen ajattelin, että tuossa on tuo pinnasänky ja itkuhälyttimet, vaatteet ja kaikki, mutta mistä se vauva sitten tulee? Se ei ole nyt täällä, se tulee sitten kesällä. 

Mutta täällähän se on kokoajan, aina minun kanssani, eikä edes ne pienet hentoiset potkut ja käännähdykset saa muo uskomaan, että kyllä tää nyt vaan on todellisuutta. Katsoin eilen tabua teiniseksistä ja siinä oli 13 vuotias äiti. 13 vuotias! Minä tunne olevani valmis vieläkään, en ainakaan kunnolla! Harmittaa, että koulu jää kesken (vaikkei lopullisesti, niin silti), tuntuu, että kokoajan saa vaan stressata rahasta ja että en pysty antamaan lapselleni sellaista elämää kuin ehkä haluaisin. Tiedän, että toisarvoiset asiat kuten koulu ja pakonomainen suorittaminen ja pärjääminen jää kyllä just niiksi (TAI SIIS TOIVOTTAVASTI JÄÄ, APUA!), toisarvoisiksi, kun pikkuinen onkin tuossa koko ajan ja maailman keskipiste tietysti, mutta just nyt kaikki tuntuu jotenkin utopistiselta. Itsehän olen vielä ihan lapsi! 

Kävin Kappahalissa ostamassa Newbie-collectionin ihania mekkoja, kun oli kolme kahden hinnalla.
Mallikätensä käyttöön luovutti sirosorminen avomieheni. 

Anyways, koulua on jäljellä seitsemän viikkoa (kahdeksan, jos käy huonosti ja joku siirtyy sinne viimiselle viikolle). Sitten pitäisi olla plakkarissa vähän päältä 60 opintopistettä ja noin kuukausi vielä aikaa ottaa rauhassa, ennenkuin meitä onkin kahden sijasta kolme (tai neljän sijasta viisi!). Toivotaan siis, että kaikki menee hyvin päin!

Näihin tunnelmiin ja ulkona jotain basuunaa soittelevaan pääsiäisnoitaan päättäen, toivotan hyvää pääsiäisen jatkoa!