Hyvää yötä ja huomenta!

Ah voi ja herranjestas. Tänään on ollut hyvä päivä.

Tukkaprojekti jatkuu viikon kirjoittaistauosta huolimatta; olin lomalla, anna anteeksi! Viikon pimento satunnaista facebook päivitystä lukuunottamatta on tehnyt tehtävänsä, tuntuu paremmalta; vaikka juuri nyt tuntuu siltä että on ajettu rekalla päältä! Syy tähän ei löydy lähestyvistä työpäivistä, tai siitä tiedosta, että lomat on nyt lomittu (pomon sanoja, ei minun). Se ei myöskään löydy herkullisesta illallisesta Viikinkiravintola Haraldissa. Ei. Syynä rekkakolariin on n. 10km Tampere Seikkailu, jolle lähdimme huviksemme!

Tampere Seikkailu

Kiviä

Miksi Tampere Seikkailu? Ehkä siksi, että puolet seikkailusta, itseasiassa vain tuo vasemmanpuoleinen "ympyrä" oli hiukan tuntematonta aluetta minulle. Lähdimme siis kotoa kohti Haraldin herkkupöytiä. Olin ostanut pääruoan jo aikaisemmin lahjakorttina, mutta silti laskuksi kolmen ruokalajin jälkeen muodostui melkein 50€. Hyvä ruoka - parempi mieli. Illalliskumppaninani ruokaili äiti, joka nautti kunnolla miestä väkevämpää (no ei oikeasti niin kunnolla!) ja päättikin ruokailun jälkeen, että hei; mennään sinne puistoon missä käytiin joskus kera tätien! Okei, lähdettiinpä sitten pyöräilemään Näsinlinnankatua etiäpäin ja päädyttiin järven rantaan.

Mikäs siinä sitten, kaunista maisemaa ja kiviä. Mietittiin kovasti, mikä järvi on mikä ja istuskeltiin penkillä. Kuunneltiin Tullintorilta kantautuvaa festarimeteliä. Siellä se pikkuveli hyppii ja pomppii. Lokinpoikanen ja pulu yrittivär kovasti saada murusia, mutta laukusta ei löytynyt kuin pari seteliä, sateenvarjo ja aurinkolasit. Sitten äiti ehdottaa, että hei; mennäänkö tuonne toiseen suuntaan. Niimpä lähdettiin kohti Pyynikin hiekkarantoja ja luonnonsuojelualuetta; pyörillä luonnollisesti.

Siitä sitten pyöräilimme lähellä järven pengertä. Vitsailimme, jos äiti "juovuspäissään" pyöräilisi suoraan järveen. No, eipä pyöräillyt, mutta pikkuhiljaa soratie muuttui metsäpoluksi, joka oli täynnä kiviä ja puunjuuria. Suuret puut valuivat alas rinteitä ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman satumainen. Mutta mitä odotti metsäpolun päässä? That's right folk's: portaat! Noh, kaksi polkupyörää ja kaksi naista, portaat selvitettiin helposti ja hymyillen. Pikkuhiljaa reittiä eteenpäin kulkiessamme, löysimme Pyynikin pyörivän kesäteatterin ja uimarannan. Vesi oli lämmintä ja harmitti, ettei ollut uimapukua mukana. Pienen rantakahlauksen jälkeen valmistauduimme jatkamaan matkaa.

Olin jopa yllättynyt miten kauniita näkymiä ja patsaita Tampereelta löytyy. Mutta eteentulevat portaat olivat jopa huvittavia. Ylihullu kiipeilijä äitikin sanoi yhdessä vaiheessa, että joko luovutetaan! Ja tämä oli jo paljon enne tulevaa Ultimate-koetusta. Nimittäin löydettyämme tielle, löysimme itsemme pian metsässä, tuijottamassa Pyynikin Portaita silmästä silmään; edelleen kahden pyödän kanssa. Tuli sellainen tunne, että henki loppuu varmasti, tulee kuolema ja lihakset pettävät. Kolme porrasväliä kerrallaan, yks kaks kolme, kylmä hiki valuen pitkin niskaa. Huipulla kuitenkin tuulee, voin sanoa kokemuksesta, sillä 19:57 ostimme kioskista Laitilan Lemonat ja minä söin kesän ensimmäisen ja viimeisen jäätelötöttörön.

Pyynikin hiekkaranta.

Vaikka kaikki tuntui hetken aikaa putoavan, energiataso oli niin alhaalla että huimasi ja pelkäsin että kierisin pallona alas portaita takaisin Pyynikkiin, ei niin kuitenkaan käynyt. Kauniita maisemia, kaukaista festarijumputusta ja Wanhan Ajan Suklaata nauttiessani tuli sellainen rauhallinen, onnellinen olo. Oli vain se hetki ja tulevaisuus ja menneisyys eivät olleet yhtä merkityksellisiä kuin yleensä. Ajo alas harjulta, kestää erittäin vähän aikaa. Ylös kiipeämisessä kesti tunti ja ylikin, alas tultiin vauhdilla, alle viidessätoista minuutissa. Ehkä se onkin hyvä opetus muistaa; ylämäki kestää kauemmin, mutta aina sen jälkeen tulee alamäki! Kumpi on parempi? Sen päättää kukin keskenään.

 

 

Hyppäisitkö sinä?

Entä sitten tukkaprojekti? Mitä siihen aiheeseen kuuluu? Mielessäni pyörii monta asiaa, mistä haluaisin kirjoittaa. Koko viime viikko on ollut täynnä pieniä hetkiä, jotka ovat jakamisen arvoisia. Hiukset ovat vielä päässä. "Öljyily" vaihe on alkanut, mutta silti jokainen kutri tuntuu helpommalta ja kevyemmältä. Kaksi viikkoa ruokasoodaa ja etikkaa takana, neljä edessä. Maanantaina kutsuu taas työ ja elämä, kesäuni on ohi ja maailma kutsuu. Kahden viikon päästä alkaa saunavuorot ja autokoulu. Oi Oi Oi! Oodi ahdistukselle? - ei.


See Ya Next Time Kiddies!