Välietappi #1

Päivä #3

Suomalaista huumoria Saksaan

Hyvää päivää kirvesvartta. Päivä kolme valkeni ja hiukset olivat edelleen puhtaan tuntuiset, helposti käsiteltävät ja vielä ihan hyvän näköisetkin. Tänään on ollut ihan mukava päivä. Töissä tein vaihteeksi jotain mitä en ollut ennen tehnyt ja niimpä ilta kului joutuisasti. Enää kolme päivää tätä viikkoa jäljellä; ihanaa, vaikka en vieläkään tiedä saanko pari päivää lomaa vai en. Lähetin viereisen kortin tänään Saksaan Maisa & Kaarina postimerkillä ja odotan nyt innolla että yksi kortti saapuu määränpäähän. Se tulee olemaan kahdeskymmenes lähettämäni kortti ja niin ollen saan lähettää kuusi korttia viiden sijasta. Jos et ymmärrä mistä puhun, menepä katsomaan www.postcrossing.com. Olen aivan hullaantunut tähän projektiin. Ensin olin hieman varuillani, sillä jotenkin tuntui, että vieraalta saatu kortti ei ole yhtä tärkeä tai hieno, kuin sellainen jonka saat tutulta, joka joko asuu tai vierailee toisessa maassa. Olen nyt saanut kortteja 11 eri maasta ja kun vain ehdin, päätyy suurin osa niistä seinälle kavereilta saamieni korttien viereen; kortti on kortti, on ehkä vielä jotenkin hienompaa, että ihminen joka ei minua tunne, käyttää aikaansa lähettääkseen minulle tervehdyksen omasta maastaan. Jos kiinnostus herää omaa profiiliani kohtaan http://www.postcrossing.com/user/Feralia. Suosittelen erittäin lämpimästi postikortteilua! Suomi onkin ahkerin maa tässä kyseisessä projektissa, mikä tuli minulle aikamoisena yllätyksenä, mutta eipä mitään, eteenpäin sanoi mummo lumessa!


Takaisin hiusprojektiin. Eilen tiistaina olin todella yllättynyt kun töistä tullessa hiukset tuntuivat pehmeiltä ja tosi puhtailta. Yleensä töissä hikoiltuani hiukset ovat öljyiset ja pitkin päätä, mutta ei eilen. Poikaystäväkin ihmetteli ilmavia kutreja, tosin kyllä varmaan vain siksi, että käskin. Nyt hiukset ovat jo hieman likaisen tuntuiset juurista, mutta latvat tuoksuvat, tuntuvat ja näyttävät hyviltä. Lueskeltuani taas yhtä blogia, rupesi pelottamaan hiusten kuivuminen. Toivottavasti kuitenkin keksin jonkun keinon sen välttämiseksi, jos eteen ongelma sattuu. Nyt taidan hypätä suihkuun; Robb laittaa ruokaa ja Neela nukkuu sohvatyynyn päällä. Ah, koti <3 

Suihkun jälkeen tunne on tosi omituinen; kuin ei olisi hiuksia lainkaan, niin kevyiltä ne tuntuvat. Tiedätkö sen äänen joka syntyy kun hinkkaat jotain puhtaaksi ja kun se on niin puhdas ettei enää tule puhtaammaksi siitä kuuluu sellainen narina? Sellainen kuuluu minun hiuksistani kun niitä koskee/kampaa!! Kampa menee läpi kuin veitsi voista! Aivan ihana tunne. Minä siis teen rutiinini seuraavasti: ennen suihkua sekoitan ruokalusikallisen ruokasoodaa 2,5dl vettä yhdessä lasissa ja ruokalusikallisen omenaviinietikkaa samaan määrään toisessa lasissa. Sitten otan molemmat kupposet mukaani kylppäriin kera lusikan ja kun tulee kummankin vuoro kaadan ne hitaasti hiuksiini samalla hieroen hiuspohjaa. Ruokasoodaan joutuu vähän lisäilemään vettä, sillä se ei kokoajan sekoittaenkaan kaikki pysy ensimmäisen vesilasillisen mukana. Molemmat lasit jätän kylppäriin odottamaan seuraavaa kertaa. Jos ja kun tästä tulee rutiini, luultavasti pesen pari vanhaa shampoo/saippuapulloa ja teen liuoksen niihin valmiiksi. 

Kotona tuoksuu ruoka, kisumisut lepäilevät, ulkona on pimeää ja syksyn tuoksu. Vaikka huomenna pitääkin taas raahautua postikeskukselle, olen silti aika onnellinen juuri tässä hetkessä. 


Perjantaina taas tavataan ^^