Uusi ilme!

Pilviä Kaukajärvellä

Virittelimpä Blogin ulkomuodon uuteen uskoon; kyllä siinä sitten menikin aikaa, kun yritin sovittaa kuvat oikeisiin pikselimääriin. Joo, olisi sen varmasti voinut jostain helpomminkin ottaa selville, kuin muuttamalla yhden kuvan korkeutta ja leveyttä seitsemäntoista kertaa, mutta tehty mikä tehty!

Uusi ilme miellyttää ainakin minua; ei näytä niin sekavalta. Ehkä kun jaksan, viitsin ja kerkiän, hienosäädän vielä enemmän (varsinkin kuvien kanssa), mutta juuri nyt selkä on juntturassa ja mielikin vähän väsynyt. Olen meinaan tapellut pikkuneidin kanssa syömisestä ja nukkumisesta viimeisen tunnin.

On ollut mukavat muutama päivä. Keskiviikkona kävin yksinäni labrassa. Lähdin kello 6:25 ja palasin 7:35. Sinä aikana ei ollut kaivattu äitiä, vaikka äidillä olikin kovat tunnontuskat kun bussi lähti pysäkiltä poispäin kotoa. Labralla sain papparaisten vihat päälleni; nuorena ihmisenä kun röyhkeästi etuilin heitä. Laboratorio siis aukesi kello 7 aamulla ja olin paikalla 6:50. Siellähän oli sitten jo 7 mummua ja pappaa jonossa, keskenään olivat sopineet järjestyksen ja lisäilivät siihen paikalle vielä saapuvia kavereitaan. Mietin olisiko pitänyt ottaa vaunut mukaan, josko olisin sitten päässyt jonoon? No, ovien avauduttua en jäänyt odottelemaan koska vuoroani ja yksi papparainen sitten tarttui olkapäähän ja käski odottaa. Tokaisin vain, että kotona odottaa pieni vauva. Toinen pappa takaansa sitten tokaisi että no, eihän meillä ole kiire. Sain sitten numeron 3 ja pääsin kotiin syöttämään vauvan. Tunnontuskat siitäkin, että etuilin!

Vähän on kylmää,
ennenkuin lämpenee!

Eilen torstaina kävin neidin kanssa hakemassa isin koulusta ja illalla käytiin uimassa. Siinä olikin sitten arpeettia kyllikseen, meillä oli illalla kova huuto, kun ei oikeen päivällä kaikkien virikkeiden keskellä nukuta.
Talviturkin heittäminen tuntui ensin aika ylitsepääsemättömältä, vesi tuntui ensin niin kylmältä, mutta kun päätin vain sukeltaa, en olisi malttanut tulla lainkaan rannalle. Valitettavasti vauva heräsi ja meikäläinen ei päässyt ylittämään järveä!

Eilen oli 19C!

Tänäänkin päätin, että uimaan on päästävä ja raahasin Robbin mukanani järvelle. Ah. Ei ole mitään niin ihanaa kuin Kaukajärven kirkas vesi ja järveä ympäröivät puut. Kun järvi on vielä monta kertaa pienempi kuin Näsi taikka Pyynikki, niin avot, kyllä kelpaa lillua (vaikka näinkin NÄIN ison kalan rantavedessä, olikohan se se hauki, jonka Elina on lähettänyt perääni, syömään varpaani, todistaakseen puheensa ;). Rannalta saisi vuokrattua myös soutuveneen ja sunnuntaina olisi Kaukajärven yli uinti!

Kaukajärven yliuinti!

 HALUAN NIIN PALJON OSALLISTUA! Mutta jätämme sen kunnialla ensi vuoteen, sillä a) äidin kunto on aika huono ja b) en usko että tyttö olisi ihan onnessaan siitä, että äiti katoaa 1,5km uintilenkille yli Kaukajärven. Jos olisin tiennyt asiasta aikaisemmin, olisin varmaan järjestänyt asiat niin, että olisin päässyt uiskentelemaan.

Kaukajärveltä saa myös
Cornetto pehmistä! NAM!

Löysimme myös ihanan reitin joka kulkee tuonne rannalle. Siellähän se on aina ollut, mutta itse olen kulkenut pitkin tylsää autotietä, rantareitti puiden siimeksessä; siinä on sitä jotain! Robb sai myös Cornetto jäätelöä, jota ei tiennyt edes Suomesta löytyvän. Oli kuulemma sen arvoista lähteä uintiretkelle meikäläisen kanssa. Eilen kun ei llut käteistä mukana.

Rantaväkeä

Kaikenkaikkiaan on ollut tosi kiva loppuviikko, siitä huolimatta, että meillä on nyt kiljuttu tuntikausia taukoamatta, joka ilta sitten tiistain. Hirveän sydäntäsärkevää, mutta sitä tulee jonain päivänä myös kaipaamaan näitä vauva-aikoja kaikkine itkuineen.

Tyttö sillalla rantareitillä.

Toivotaan nyt, että Rotateqin vaikutukset pikkuhiljaa loppuvat ja tytteli oppii, että päiväunia on nukuttava. Tämänkin kirjoituksen kuva on harvinainen sekunti, jolloin silmänsä ummisti .;)

Nyt minä menen syömään vähän herkullista leipää ja kinuskivanukkaan ja sitten suuntaan itsekin nukkumaan toivoen, että tyttö nukkuu yönsä kuitenkin hyvin!

Over and Out!

- F