Se on niin, että välillä ei ehdi ja toisena aikana ei jaksa. Oli erittäin mukavat kaksi viikkoa työharjoittelussa terveysasemalla, mutta sinä aikana ei tullut paljon mieleen kirjoittaa. Olisin mielelläni sinne jäänyt! Oli ihanaa lähteä aamulla 15 minuuttia ennen työajan alkua kotoa ja ehtiä perille ja samaten kotiin pääsi suoraan työpaikan ovien edestä bussilla. Kertaakaan ei tehnyt mieli lähteä työpaikalta ajoissa, tylsää ei ollut; tosin housut puristivat, koska heiltä oli koot loppuneet ja vauvamaha pömpöttää nyt jo oikein kunnolla.
Nyt on arki taas edessä; tai no arki ja arki, kun on pelkkiä rikkinäisiä viikkoja enää viisi edessä, ennenkuin koittaa vapaus, vauraus ja äitiysloma (no ainakin kaksi noista.), voiko sitä enää kunnon arjeksi kutsua. Tai niin, jos koittaa, se vapaus siis; nähtäväksi jää, pääsenkö läpi pharmagologiasta, ravinnosta ja lääketieteellisestä sairaanhoidosta; onhan se aina mahdollista, että en! Tosin tällä hetkellä minulle kelpaa se ykkönen; ei siksi, ettenkö tähtäisi ylemmäs, vaan siksi, että alkaa pikkuhiljaa motivaatio taas kadota taivaan tuuliin kesän, mutta varsinkin vauvan lähestyessä.
Olen nyt päättänyt, että kahlaan tuota pharmagologiaa esityksen pari kerrallaan, enkä tee sitä virhettä, että yrittäisin viimeisenä viikonloppuna vetää koko aluetta kertalaakista pääläpeen; on meinaan sen verran yksityiskohtaista juttua, oli koe oikein/väärin tai ei! (Ja se siis on, mikä on mahtavaa, koska essee kirjoitus on niin yhyy). Viime viikolla winhassa näkyi että opintopisteitä on plakkarissa tasan pyöreät 40. Se on aika kivan tuntuinen numero jo! Tämän vuoden loputtua niitä pitäisi olla 67. Ihan mukava numero, etten sanoisi!
Olen tässä pelaillut Skyrimiä. Siitä on paljon aikaa, että olen tykännyt/jaksanut pelata jotain peliä aika aktiivisestikin, mutta täytyy myöntää, että intoa syö se, että ukko istuu vieressä ja kokoajan "vaatii" että pelaisin, tai että hän saisi pelata!
Ehkä minusta on tullut aikuinen tai ainakin teen sellaisia asioita, joita en uskonut vielä pari vuotta sitten ikinä tekeväni mielelläni; herään aamulla mielelläni aikaisin/menen illalla nukkumaan ennen puoltayötä. En jaksa pelata pelejä; lopahtaa mielenkiinto melko sukkelaan. Elokuvat ovat nykyään satunnaisia herkkupalleroita, enkä jaksa seurata ensi-iltoja taikka olla kiinnostunut kuka voitti Oscar-pystin. Aamuisin katson Huomenta Suomea (!) ja on kivempi asua imuroidussa kämpässä, kuin sekasotkussa.
Ehkä osasyyllisenä näihin asioihin (ainakin tuohon nukkumiseen/heräämiseen) on pikkuinen neiti, mutta ehkä iän myötä suhtautuminen elämään vain muuttuu. Prioriteetit ainakin. Huomaan välillä, että ukolla on juuri niitä välinpitämättömiä ajatuksia ja maneereita, mitä itsellä oli vielä 21-vuotiaana. Enkä nyt siis väitä, että olen joku super intellektuelli ja vitun viisas aikuinen nainen: KAUKANA SIITÄ!; vaan lähinnä vain näen, että olen muuttunut sillä saralla, mikä elämässä on tärkeää ja mielenkiintoista, mitä tykkään tehdä ja miten viettää aikaa. Okei, pelit kiinnostavat edelleen, samoin tietokoneet; mutta en muista koska viimeksi olisin istunut koneen edessä aamusta iltaan, taikka pelannut hullun lailla jotain peliä unohtaen syödäkin välillä. Varmaan silloin, kun ukko vielä asui Englannissa ja itse Suomessa; silloin kun ei voinut muuten viettää aikaa toisen kanssa.
Asiasta seitsemänteen, tiistaina on kasvunseuranta äitiyspolilla! Päästään näkemään pieni tyttömme ja mä pääsen luultavasti vihdoin kuulemaan ne haukut, että miksi sun paino nousee noin kovasti! Ahhaha... missä mun suklaa on?? Eikun oikeasti; nousee vaan ja nousee, vaikka mitä tekisi.
Puolentoista kuukauden päästä (tai ennen, tai vähän jälkeen, kuka ties) meillä köllii kolmas ihminen täällä meidän pienessä urbaanikodissa. Ajatus tuntuu edelleen tosi absurdilta ja yritän vielä nämä viimeiset viisi kouluviikkoa sitä vähn niinkuin taka-alalla pitääkin. Täysiaikainen paupeli on 1.6, tosin ultrien mukaan ehkä vasta parin viikon päästä siitä, mutta kuitenkin. Toivon vaan, että hän antaa äidilleen vähän aikaa olla rauhassa kotona ilman stressiä koulusta, järjestää pirpanan vaatteet ja tavarat paikoilleen ja tehdä viimeiset hankinnat; ei kaiken tarvitse olla täydellistä, mutta helpompi olisi jos edes vaatteet olisi pesty ja järjestetty! ;)
Oli pari kuvaakin tähän, mutta en jaksa kaivaa niitä nyt tuolta puhelimen syövereistä; ehkä ensi kerralla! Nyt nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti